Työryhmät

Sisäistetty raha
V Kulttuurintutkimuksen päivät, 16.-17.12.2011, Turun yliopisto

 

(Takaisin päivien pääsivulle)

 

Päivien kaikki työryhmät pidetään Educarium-rakennuksen saleissa.
Katso työryhmien abstraktit täältä.

*

Digitaalinen talous

Pe 16.12.2011 klo 15–18, sali 358

Työryhmän vetäjät:
Tero Karppi, mediatutkimus, Turun yliopisto, tero.karppi[at]utu.fi
Saara Könkkölä, markkinointi, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu, saara.konkkola[at]aalto.fi
Henri Weijo, markkinointi, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu, henri.weijo[at]aalto.fi

Kuluneiden 20 vuoden ajan olemme saaneet seurata digitaalisen talouden syntyä ja räjähdysmäistä kasvua. Työryhmän tarkoituksena on tarkastella ja analysoida tätä tapahtunutta muutosta erityisesti kuluttajien, tuottajien ja käyttäjien perspektiiveistä.

Digitaalisen talouden myötä työ on muuttanut muotoaan. Esimerkiksi sosiaalisen median ja peliteollisuuden parissa on syntynyt uusia liiketoimintamalleja, joissa kuluttajat tuottavat haluamiensa palveluiden sisällön itse, vapaaehtoisesti ja ilmaiseksi. Mediakulutuksen ja -tuotannon integroituessa entistä tiiviimmin toisiinsa kuluttajan ja tuottajan välinen rajaa hämärtyy. Samalla vaihdanta saa yhä enemmän symbolisia muotoja. Kuluttajien datasta tulee pääomaa, jota yritykset haluavat.

Mistä arvo syntyy tällaisessa digitaalisessa taloudessa, ja mitä ns. huomiotalous merkitsee digitaalisessa kontekstissa? Mikä on kuluttajan rooli? Entä tuottajan? Miten digitaalinen talous hahmottuu poliittisissa ja teoreettisissa diskursseissa postfordismista uusliberalismiin? Olemme kiinnostuneita muun muassa näistä digitaalisen talouden haasteista ja mahdollisuuksista, uusista avauksista ja myös kriittisistä näkökulmista. Toivotamme tervetulleiksi esitykset, joissa digitaalista taloutta ja sen ilmiöitä tarkastellaan erilaisissa kulttuurisissa, taloudellisissa, sosiaalisissa tai yhteiskunnallisissa konteksteissa.

*

Eläimet rahoiksi! Eläimet taloudellisen hyödyn välineinä

Pe 16.12.2011 klo 15–18, sali 361

Vetäjät:
Birgitta Wahlberg, Åbo Akademi, oikeustieteiden laitos, birgitta.wahlberg[at]abo.fi
Kreeta Ranki, Turun yliopisto, filosofian oppiaine, kreeta.ranki[at]utu.fi

Eläimet ovat näkyvä osa yhteiskuntaamme. Niitä käytetään monin tavoin muun muassa taloudellisen hyödyn tuottamiseen.Toisaalta kuluttajat ovat valmiita tekemään mittavia rahallisia sijoituksia eläimiin ja niihin liittyviin harrastuksiin. Esimerkiksi lemmikkieläinten ruokiin ja varusteisiin käytetään paljon rahaa ja eläinharrastukset kuten vaikkapa ratsastus saattavat olla hyvinkin hintavia. Yhteiskunnallinen tilanne ja ihmisten asenteet vaikuttavat osaltaan siihen, millaisia nämä eläimiä taloudellisesti hyödyntävät käytänteet ovat ja ylipäätään siihen, mikä määrittää eläimen rahallisen arvon. Minkä arvoinen on esimerkiksi menestyvä ravihevonen verrattuna tavalliseen työhevoseen? Mikä on sopiva sanktio rauhoitetun eläimen tappamisesta?

Monitieteellisessä eläintutkimuksen työryhmässä tuodaan esille näkökulmia eläinten taloudelliseen arvottamiseen ja hyödyntämiseen. Esitelmien aiheena voi olla esimerkiksi eläintuotanto, eläintarhat, lemmikkibisnes, eläimiin liittyvät harrastukset (hyvinä esimerkkeinä ratsastus ja metsästys), eläinmatkailu (kuten vaikkapa safarit, kalastusmatkat, petoturismi tai valasristeilyt), eläinten taloudelliseen arvoon vaikuttavat tekijät tai yleiset kysymykset eläinten taloudellisen käytön oikeutuksesta, yhteiskunnallisesta merkityksestä ja siinä tapahtuneista muutoksista.

*

Kollaboratiivisen kirjoittamisen työpaja rahasta

La 17.12.2011 klo 11–12.30, sali 361

Työpajan vetäjät:
Teija Löytönen, Aalto-yliopisto, Taideteollinen korkeakoulu, teija.loytonen[at]aalto.fi
Hanna Guttorm, Helsingin yliopisto, KUFE, hanna.guttorm[at]helsinki.fi

Kutsumme kulttuurintutkijoita työpajaan, jossa tarkastelemme, millaista tietoa kollaboratiivinen kirjoittaminen voisi tuottaa rahasta. Kysymme, ja kutsumme kirjoittamaan yhdessä, miten raha vie, käskee, pakottaa, houkuttelee ja suostuttelee meitä kirjoittamaan.

Työpajan lähtökohtina ovat mm. Laurel Richardsonin ajatus kirjoittamisesta tutkimisen metodina sekä Gilles Deleuzen ja Felix Guattarin ajatus kirjoittamisesta ja tietämisestä rihmastollisena ja virtaavana tapahtumisena.

Tähän työpajaan ei valmisteta esitystä etukäteen. Sen sijaan työpajassa kirjoitetaan yhdessä ja tutkitaan, millaisen esityksen/kirjoituksen voimme luoda rahasta yhdessä. Työpajaan voi valmistautua lukemalla jo(i)takin oheisista teksteistä:

Gilles Deleuze & Felix Guattari (1992/1980) Johdanto: Rihmasto. Teoksessa Deleuze (1992, toim. Kotkavirta ym.) Autiomaa: Kirjoituksia vuosilta 1967–1986. Gaudeamus.

Laurel Richardson & Elisabeth A. St. Pierre (2005) Writing. A Method of Inquiry. Teoksessa Denzin, N. K. & Lincoln, Y.S. (Toim.) The Sage Handbook of Qualitative Research. Third Edition. Sage Publications.

Ken Gale, Jonathan Wyatt (2008) Two Men Talking: A Nomadic Inquiry into Collaborative Writing. International Review of Qualitative Research 1 (3), 361 –380.

Jonathan Wyatt, Ken Gale, Susanne Gannon and Bronwyn Davies (2010) Deleuzian Thought and Collaborative Writing: A Play in Four Acts. Qualitative Inquiry 16(9), 730–741.

*

Kulttuurin hyötykäyttö

Pe 16.12.2011 klo 15–18, sali 359
La 17.12.2011 klo 11–12.30, sali 359

Lisätietoja:
Mikko Lehtonen, mediakulttuuri, TaY, mikko.s.lehtonen[at]uta.fi

Kulttuurista on viime vuosina tullut monien kansainvälisten ja kansallisten taloudellisten toimijoiden ja instituutioiden avainkäsitteitä. Samalla kulttuuri on entistä painokkaammin esillä useiden kansallisvaltioiden talouspolitiikassa. Kulttuurin uusi rooli on tuonut muassaan tärkeitä muutoksia siinä, kuinka kulttuuri ymmärretään. Taloutta koskevissa diskursseissa on tapahtunut kulttuurinen käänne samalla, kun kulttuuria koskevassa ymmärryksessä on käynnissä taloudellinen käänne.

SA:n Capitalizing Culture -projektin organisoimassa työryhmässä kysytään: Mitä tapahtuu, kun kulttuuria ei enää nähdä arvoksi sinänsä, vaan välineeksi, jolla tavoitellaan taloudellista lisäarvoa? Kuinka talouden ja kulttuurin suhteet jäsentyvät, kun talous kulttuuristuu ja kulttuuri muuttuu hyödykkeiksi? Miten luova talous muuttaa kulttuuripolitiikkaa? Entä miten tähän kaikkeen sijoittuu maabrändäys?

*

Rahasta ja rakkaudesta?  Kuluttaminen, yhteisöllisyys ja työn muuttuvat käytänteet

Pe 16.12.2011 klo 15–18, sali 360

Vetäjät:
KTT Lotta Häkkinen, Turun Yliopisto, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, lotta.hakkinen[at]utu.fi
KTT Nina Kivinen, Åbo Akademi, Företagets organisation och ledning, nina.kivinen[at]abo.fi

Yhtä aikaa kun talouspuhe on levinnyt kulttuurin kentälle, vaikuttaa talouden kenttä olevan vastaavanlaisen murroksen kourissa. Taloutta kuvataan yhä kulttuurisemmaksi ja tuotteita niiden laadullisten ulottuvuuksien kautta (Callon 2005, Lury & Moor 2010). Talouden, työn ja kuluttamiseen keskiöön ovat nousseet yhteisöllisyys, tunteet ja arvo irrotettuna pelkästään käsitteen rahallisesta konnotaatiosta – ainakin puheen tasolla. Työtä ei kuvata pelkästään toimeentulon välineenä vaan suhteessa sen herättämiin intohimoihin ja henkilökohtaisiin merkityksiin. Kuluttaminen ei koske ainoastaan geneerisiä tarpeita vaan se näyttäytyy fanittamisena, henkilökohtaisina valintoina ja sosiaalisina kannanottoina.

Työn ja kuluttamisen kentät ovat myös sekoittuneet keskenään, missä ennen puhtaasti palkkatyöinstituution piiriin kuuluneisiin toimintoihin osallistuvat nyt fanit, amatöörit, tavalliset kansalaiskuluttajat ja kaupalliset toimijat yhdessä – joko rahasta tai rakkaudesta. Brändien taloudessa arvo rakentuukin usein juuri sen suhteessa näihin ”muihin” – ilman toimijoita, jotka tuottavat brändiä puheessaan ja teoissaan muissakin yhteyksissä kuin rahaperusteissa transaktioissa, on brändi myös kaupallisesti kuollut. Sosiaaliset mediat ovat omalta osaltaan muuttanet yritysten, yhdistysten ja muiden toimijoiden toimintatapoja, ja samalla rahan ja työn merkitykset ovat muuttuvat.

Työryhmässä pohditaan ‘kovan’ rahan roolia tilanteissa, jossa talous ja työ esitetään nimenomaan ‘pehmeänä’. Miten rahasta puhutaan ja missä yhteyksissä siitä ylipäätään voi puhua? Millä tavoin raha piilotetaan ja torjutaan? Mikä on rahan rooli vaihdannassa, jossa korostuvat pikemmin kulttuurin piiristä kummunneet käsitteet? Miten raha materialisoituu uusissa yhteisöllisissä käytänteissä?

*

Rahapelaamisen hyvä paha raha

Pe 16.12.2011 klo 15–18, sali 244

Työryhmän vetäjät:
VTM, tutkijakoulutettava Riitta Matilainen, Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos, Talous- ja sosiaalihistoria, Helsingin yliopisto, riitta.matilainen[at]helsinki.fi
Jani Kinnunen, Game Research Lab, Informaatiotieteiden yksikkö, Tampereen yliopisto, jani.kinnunen[at]uta.fi

Työryhmän tarkoituksena on keskustella rahaan rahapelaamisessa liitetyistä diskursseista ja käytännöistä. Tärkeänä lähtökohtana työryhmälle toimii Viviana Zelizerin huomio siitä, että ei ole olemassa mitään yksittäistä yleistä rahaa, vaan useita erilaisia rahoja tai valuuttoja, joihin ihmiset liittävät erilaisia merkityksiä. Zelizerin mukaan rahoja korvamerkitään: rahoja voidaan erotella niiden käytön, käyttäjien tai rahanlähteiden mukaan. (Zelizer 1994). Rahapelit voidaan nähdä erityisenä tulkintakehyksenä, jossa rahaan liittyvät merkitykset vaihtelevat tilanteesta toiseen. Rahaan suhtaudutaan eri tavoilla ennen pelaamista, pelin aikana ja sen jälkeen.

Työryhmään ovat tervetulleita sekä aineistolähtökohtaisesti että teoreettisesti lähestyvät esitelmät. Erityisen kiinnostavia ovat esitykset, joissa lähdeaineistona käytetään rahapelaajien omiin kokemuksiin nojautuvia aineistoja (esimerkiksi haastattelut ja muistitietoaineistot) tai rahapelaamisen rahasuhdetta kuvaavia kulttuurisia esityksiä (esimerkiksi elokuvat ja musiikki). Esitykset voivat käsitellä muun muassa seuraavia teemoja:

  1. Rahan rooli rahapelaamisen motivaattorina
  2. Pelimerkkien ja rahan suhde
  3. Naisten ja miesten, eri ikäluokkien tai eri yhteiskuntaluokan jäsenten suhtautuminen rahaan rahapelaamisessa
  4. Pelaajien tulkinnat rahasta eri rahapelien välillä
  5. Rahaan liitetyt unelmat ja pelot rahapelaamisessa
  6. Rahapelaamiseen korvamerkitty raha vs. ”tavallinen” raha
  7. Raha ja pelaamisen sosiaaliset palkkiot
  8. Rahapelaajien rahasuhde ja suomalainen kulutusyhteiskunta

*

Raha taiteessa

La 17.12.2011 klo 11–12.30, sali 360

Vetäjät:
FT, Tiina Käkelä-Puumala, Helsingin yliopisto, tkakela[at]mappi.helsinki.fi
FT, dos. Sari Kivistö, Helsingin yliopiston tutkijakollegium, sari.kivisto[at]helsinki.fi

Talous ja taide on aika epäsuhtainen pari, ja vaikka niitä ei monien mielestä saisikaan liittää yhteen, on niillä kuitenkin usein paljon tekemistä toistensa kanssa. Ilmeisimmin tämä näkyy taiteen myymisessä ja markkinoinnissa. Taideteoksen hinnasta tai markkina-arvosta puhuminen ymmärretään usein varsinaisen taiteentutkimuksen ja taiteen arvottamisen ulkopuoliseksi kysymykseksi. Kuitenkin taidemarkkinat tai vaikkapa kustannusala ovat merkittäviä kulttuurintuotannon haaroja, joilla on vaikutusta siihen, miten taideteoksista ja niiden tekijöistä puhutaan ja miten niitä tuodaan esille julkisessa keskustelussa.

Rahaa käsitellään myös usein taiteessa. Tällöin raha on muutakin kuin maksuväline: sen avulla tuodaan esiin ihmisten välisiä suhteita, vallankäyttöä, tai henkilökohtaisia haaveita. Miltä raha silloin näyttää? Miten raha esitetään esimerkiksi kuvataiteissa tai elokuvassa, mitä sen avulla kommentoidaan, millaisia tunteita rahaan liittyy? Miten kirjallisuudessa on kuvattu rahaa tai talouspuhetta? Onko taide aina kriittinen suhteessaan rahaan? Pitäisikö sen olla?

Toivomme työryhmään esitelmiä, jotka käsittelevät rahan kuvauksia taiteen eri aloilla tai taiteen tuottamiseen ja markkinointiin liittyviä kysymyksiä.

*

Taide, työ ja talous

Pe 16.12.2011 klo 15–18, sali Edu 3
La 17.12.2011 klo 11–12.30, sali Edu 3

Vetäjät:
Dosentti Pia Houni, Työterveyslaitos, pia.houni[at]uta.fi
Dosentti Sari Karttunen, Cupore, sari.karttunen[at]cupore.fi

Miten taidekentällä puhutaan rahasta – valitetaanko aina vain sen puutetta? Syökö taloudellinen menestys taiteellista uskottavuutta? Entä syntyisikö parempaa taidetta, jos julkinen valta takaisi taiteilijoiden toimeentulon?

Myyttisen käsityksen mukaan taiteilijat eivät itse arvota töitään taloudellisesti vaan sen tekevät välittäjätahot, jotka ottavat kantaakseen tuotteistamisen ja markkinoimisen synnin. He saattavat myös ottaa ison siivun tuotosta itselleen. Kun myytti esittää taiteen tekemisen kutsumuksena ja sisäisenä pakkona, taiteilijoiden oletetaan usein tekevän työtään pilkkahinnalla tai jopa ilmaiseksi. Koska taidekentällä vallitsee kova kilpailu, myös tekijät voivat hyväksyä matalan palkka- tai korvaustason saadakseen tekemisen mahdollisuuksia ja pysyäkseen mukana verkostoissa – työt kun usein poikivat uusia töitä. Samaan aikaan taidekentässä liikkuu massiivisen suuria rahavirtoja, esimerkiksi kuvataiteen puolella kansainvälisissä huutokaupoissa tai säveltaiteen huippujen kansainvälisissä palkkioissa. Tuloerot tekijöiden kesken ovat monilla taidealoilla suuret.

Työryhmään toivotaan esityksiä taidealan työstä ja taloudesta. Ne voivat käsitellä esimerkiksi taiteilijoiden toimeentuloa ja tulonhankintaihanteita, taidelaitosten rahoituskanavia, yritysmuodossa toimivia managereita, julkista rahoitusjärjestelmää tai yksityisiä mesenaatteja ja sponsoritoimintaa. Konkreettisten rahavirtojen ohella on tarkoitus puhua taidealan ei-taloudellisista palkinnoista (symbolisesta taloudesta).

*

Talouden representaatiot

Pe 16.12.2011 klo 15–18, sali 362
La 17.12.2011 klo 11–12.30, sali 362

Työryhmän vetäjät perjantaina:
Liina Puustinen, liina.puustinen[at]helsinki.fi
Juri Mykkänen, juri.mykkanen[at]helsinki.fi

Työryhmän vetäjä lauantaina:
Hannu Salmi, hansalmi[at]utu.fi

Työryhmässä tarkastellaan talouden eri osa-alueiden esityksiä kaikenlaisissa aineistoissa. Talous nähdään materiaalisena ja symbolisena järjestelmänä, jota esitetään ja rakennetaan erilaisissa kulttuurisissa representaatioissa. Nämä ovat kytköksissä aikaan ja paikkaan. Talouden järjestelmää ja toimijoita kuvataan esimerkiksi lehdistössä, televisiossa, elokuvissa tai Internetissä. Talouden representaatioita tuotetaan myös tiedotustoiminnassa, viranomaislausunnoissa, pöytäkirjoissa, tilastoissa ja raporteissa. Millä tavoin talouden järjestelmää esitetään? Miten kulttuuriset representaatiot osaltaan ohjaavat talouden instituutioiden toimintaa? Entä millaisia toimijoita talouden kentällä esiintyy ja millaisia suhteita näiden välille rakentuu? Miten esimerkiksi kuluttajapositioita tarjoillaan mediassa ja miten ihmiset käyttävät näitä jokapäiväisissä talouteen liittyvissä käytännöissä? Miten yksityinen ja julkinen sfääri rajaavat toisiaan tai limittyvät toisiinsa talouden esityksissä? Millaisia kytköksiä rakennetaan talouden ja kulttuurin välille? Millaisia yhteyksiä näkyy talouden ja luonnon kesken?

Toivotamme tervetulleiksi eri tutkimusalojen edustajat ja poikkitieteelliset näkökulmat.

*

 

Tuottavuus, kaupallistuminen ja raha mediakulttuurissa

Pe 16.12.2011 klo 15–18, sali 355

Työryhmän vetäjät:
Maiju Kannisto, Turun yliopisto, kulttuurihistoria, maikan[at]utu.fi
Kari Kallioniemi, Turun Yliopisto, kulttuurihistoria, kakallio[at]utu.fi
Varpu Rantala, Turun yliopisto, mediatutkimus, varran[at]utu.fi

Työryhmässä lähestytään monelta taholta tuottavuuden, kaupallistumisen ja rahan käsittelyä mediakulttuurissa. Miten 1980-luvulla syntynyt rahaan ja luksukseen liittyvä kuvasto on tullut eri tavoin esiin niin kansainvälisessä kuin kansallisessa populaarikulttuurissa? Mitä erilaiset populaarikulttuurin hahmot kertovat kapitalismista ja siihen liitetyistä arvoista ja ideologioista? Millainen on elokuvallisen populismin ja populistisen politiikan harvemmin ääneen lausuttu suhde? Miten tuottavuuden arvot näkyvät mediakulttuurin markkinoinnissa ja tutkimuksessa?

Työryhmässä pohditaan mediakulttuuria uusliberalismin kontekstissa. Uusliberalismiksi nimetyn aikakauden alkuna 1980-luvulla on yleisesti pidetty Margaret Thatcherin valtaannousua Britannian pääministeriksi ja Ronald Reaganin samanaikaista presidenttiyttä Yhdysvalloissa. Tämä ’transatlanttista erityisliittoa’ vahvistanut poliittinen tilanne kiristi erityisesti 1980-luvun alussa kylmän sodan jännitteitä idän ja lännen välillä, mutta alkoi pian näkyä niin Yhdysvalloissa kuin Britanniassa monetaristisena rahapolitiikkana, talouden ja finanssimarkkinoiden sääntelyn vapauttamisena, sodanjälkeisen hyvinvointivaltiopolitiikan asteittaisena purkamisena sekä kulutuskeskeisen yhteiskunnan idealisoimisena malliksi länsimaisen elämänmuodon ytimelle.

*

Yhteisen kulttuurit ja politiikat

Pe 16.12.2011 klo 15–18, sali Edu 2
La 17.12.2011 klo 11–12.30, sali Edu 2

Työryhmän vetäjät:
Juhana Venäläinen, Itä-Suomen yliopisto, juhana.venalainen[at]uef.fi
Jukka Peltokoski, vapaa tutkija ja aktivisti, jukka.peltokoski[at]gmail.com

“Yhteinen” (common) on elämän, tuotannon ja vaurauden kenttä julkisen ja yksityisen välissä, rajalla ja ulkopuolella. Pitkään yhteiselle ei kuitenkaan ole tuntunut olevan tilaa modernissa yhteiskunnassa. Koko moderni kapitalismi synnytettiin luonnon yhteismaiden aitaamisen varaan, ja yhteiselle on sittemmin ollut tilaa vain rajatuissa tai korruptoituneissa muodoissaan.

Kommunikaatioverkkojen globalisoinnin ja kulttuurin digitalisaation myötä yhteinen on syntymässä uudelleen yhteiskunnallisen muutoksen voimana. Muun muassa tiedon avoimeen jakamiseen perustuvien “uusien yhteismaiden” esimerkit innoittavat kysymään, missä määrin yhteisresurssit eri muodoissaan voisivat toimia lähtökohtina “sosiaalisen”, “kulttuurisen” ja “poliittisen” uudelleenarvioinneille. Immaterialisoitumisen kääntöpuolena ekologinen kriisi herättää kysymään, miten rajallisia yhteisresursseja voidaan suojella sekä rajoittamattomalta ylikulutukselta että yksityistämiseltä yritysten käyttöön.

Siinä missä modernit talousopit sitoutuvat vahvasti vain yksityiseen tai julkiseen avaa yhteinen eräänlaisena omistuksen kolmantena muotona kysymyksen paradigmaattisesta muutoksesta taloudessa. Tässä kulttuurintutkimuksella on vaativa rooli, sillä juuri yhteisten merkitysten luominen synnyttää arvoa uudessa taloudessa. Kapitalististen markkinoiden edelleen jakaessa niukkuutta me voimme kysyä niitä vastaan, mikä meitä yhdistää ja mitä me voimme tehdä yhdessä? Mikä on yhteisen arvo ja miten se syntyy? Mitä ratkaisuja uudet yhteismaat ja yhteistoiminnan muodot tarjoavat taloudelle, jossa rakennetaan yhteistä? Millaisia ovat yhteistalouden kulttuurit ja politiikat?

Työryhmään ovat tervetulleita niin teoreettiset, empiiriset, poliittiset kuin taiteellisetkin keskustelunavaukset!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s